Pakkaspäivä

Tänään kotiin tullessa jäimme lasten kanssa hetkeksi ulos. Onni haluaa aina heti olla ovella vastassa ja päästä syliin, joten nyt kun jäimmekin ulos, uhmasi poju pakkasta (jota oli tänään -20C) ja tuli meitä tervehtimään ulkotarhaan.
Tassuja paleli ja niitä piti tiheästi nostella, mutta silti tämä rakkauspakkaus tuli puskemaan meitä häkin läpi <3 Sisälle tultuamme se sitten syöksyi syliin.

Pakkasten ansiosta olemme "pesseet" pienempiä kiipeilytelineitä ja raapimatynnyriä lumella ulkona. Lumi+rikkalapion harja ovat tähän tarkoitukseen todella hyviä. Ensin siis lumetimme kiipparit kauttaaltaan ja sitten hankasimme harjalla. Koska pakkaslumi harjataan pois, ei rakenne kastu. Tämän lisäksi ne olivat 2 päivää ulkona, joten varmasti raikastuivat ja pöpöt kuolivat :D
Tänään kun ne sitten tuotiin sisälle, oli heti koko lauma (Pörrö etenkin) niitä tutkimassa. Kissat rakastavat tuuletettujen kiippareiden tuoksua ja ne omivat ne samantien.
Mikäli pakkaset jatkuvat - on seuraavaksi ohjelmassa ison kiipparin purku ja ulkoilutus.

Tiinaa silitettiin!
Olen itse ollut töissä viime päivät, mieheni ollessa vapaalla. Hän on edistynytkin viikonlopun aikana hurjasti Tiinan kanssa ja eilen sai SILITTÄÄ Tiinaa! Kerran vieläpä oikein kunnolla.
Tämä on uskomaton edistysaskel Tiinalle, joka suhtautuu käsiin erittäin epäluuloisesti. Joskus kissoilla on myös taipumusta luottaa enemmän toisen sukupuolen edustajaan. Tiinan kohdalla vaikuttaisi siltä, että sen on helpompi lähestyä miestäni :)
On vaikea kuvailla sitä tunnetta mikä tulee aran kissan edistyessä.
Tavallisen kotikissan silittäminen on täysin normaalia, kun taas aran kissan kohdalla siihen yhteen silityksen sallimiseen saattaa mennä kuukausia.
Eräs näin arka kokemukseni on Kille. Se löytyi lokakuulla ja joulukuussa sain ottaa sen ensimmäisen kerran syliini. Silloin aivan tärisin ja kyyneleet nousivat silmiini. En uskaltanut liikahtaakkaan, jotta kissa ei pelästyisi ja saisi huonoa kokemusta.
Pyrin aina, niiden arimpienkin sähikäisten kanssa, laskemaan kissan turvallisesti, hallitusti tassuilleen maahan. Näin estetään "pakenemismielentilaa" ja useimmiten paot vähitellen loppuvat.