Hyvää uutta vuotta teille kaikille!
Ensi vuosi tuo minulle paljon uusia asioita, ja otan ne ilolla vastaan.
Haasteitakin varmasti jälleen tulee, mutta niitä on turha ennalta murehtia.
Päivä ja hetki kerrallaan, kuten tähänkin asti :)
Tässä vielä tärkeää tietoa eläimistä ja uudesta vuodesta
tiistai 31. joulukuuta 2013
Uudenvuoden ratoksi madotetaan koko kööri
Päätinpä näin uuden vuoden kunniaksi antaa matokuurin koko sakille kun on mukaan tullut uutta porukkaa.
Meillähän tämä siis tarkoittaa Axilur kolmena päivänä 7 kissalle :/
Eilen annoin lääkkeet liestämällä pikku tilkkaan vettä ja antamalla sitten sen mössön ruiskulla. Tiina toki sai omansa ruoan seassa, koska ei anna ottaa kiinni vielä.
Tänään koitin oikaista ja antaa tabletteja... Juu ei ollut hyvä idea :P
Sansalle tilanne oli uusi ja tabletti meni melko helposti.
Onnin kanssa pidimme pienen painimatsin, mutta tabletti meni perille.
Harmi on aina ollut melko helppo lääkittävä - tosin se osaa jemmata pitkäksi aikaa tabletin suuhunsa ja tiputtaa sen sitten maahan. Nyt kuitenkin saatiin lääke perille kun kissa aikansa lokoili mun sylissäni ja pidin suuta riittävän kauan kiinni. Sieltäkin välistä se tabletti tosin kahteen kertaan tuli ulos :D
Viiru nielaisi omansa puoli vahingossa ja oli siis päivän helpoin kaveri
Pörrö antoi tabletin mulle kolmesti takaisin ennenkuin nielaisi sen.
Misu vihaa tätä puuhaa yli kaiken. Sen kanssa pidetään kunnon painimatsi joka kerta, kun se koko 7,5kilon massallaan vääntää vastaan. Axiluria oli täynnä kissa ja minä, mutta suurin osa lopulta saatiin perille asti.
Vielä yksi päivä olisi jäljellä... Taidanpa huomenna turvautua siihen toimivampaan ruisku tekniikkaan ;)
Meillähän tämä siis tarkoittaa Axilur kolmena päivänä 7 kissalle :/
Eilen annoin lääkkeet liestämällä pikku tilkkaan vettä ja antamalla sitten sen mössön ruiskulla. Tiina toki sai omansa ruoan seassa, koska ei anna ottaa kiinni vielä.
Tänään koitin oikaista ja antaa tabletteja... Juu ei ollut hyvä idea :P
Sansalle tilanne oli uusi ja tabletti meni melko helposti.
Onnin kanssa pidimme pienen painimatsin, mutta tabletti meni perille.
Harmi on aina ollut melko helppo lääkittävä - tosin se osaa jemmata pitkäksi aikaa tabletin suuhunsa ja tiputtaa sen sitten maahan. Nyt kuitenkin saatiin lääke perille kun kissa aikansa lokoili mun sylissäni ja pidin suuta riittävän kauan kiinni. Sieltäkin välistä se tabletti tosin kahteen kertaan tuli ulos :D
Viiru nielaisi omansa puoli vahingossa ja oli siis päivän helpoin kaveri
Pörrö antoi tabletin mulle kolmesti takaisin ennenkuin nielaisi sen.
Misu vihaa tätä puuhaa yli kaiken. Sen kanssa pidetään kunnon painimatsi joka kerta, kun se koko 7,5kilon massallaan vääntää vastaan. Axiluria oli täynnä kissa ja minä, mutta suurin osa lopulta saatiin perille asti.
Vielä yksi päivä olisi jäljellä... Taidanpa huomenna turvautua siihen toimivampaan ruisku tekniikkaan ;)
maanantai 30. joulukuuta 2013
Kadonnut kissa
Tiina päätti tehdä tänään katoamistempun. Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta kun meillä etsitään kissaa, mutta Tiinaa ei löytynyt sitten mistään moneen tuntiin.
Lopulta löytyi se yksi kolo mihin en ollut vielä katsonut.... Ja siellähän se Tiina sitten oli! Arkkupakastimen takana olemattoman pienessä kolossa jonne pääsee vaan ylhäältä.
Vein sille heti ruokaa ja aloin siirtää pakastinta. Niin se pääsi taas pois....
Lopulta löytyi se yksi kolo mihin en ollut vielä katsonut.... Ja siellähän se Tiina sitten oli! Arkkupakastimen takana olemattoman pienessä kolossa jonne pääsee vaan ylhäältä.
Vein sille heti ruokaa ja aloin siirtää pakastinta. Niin se pääsi taas pois....
Uskomatonta miten nämä onnistuvat hukkaamaan itsensä - ja kun ne löydetään - katselevat vaan unisina että "mitä nyt" :D
Kesän 2013 pennut
KESÄN 2013 PENNUT
Minulla oli tarkoituksena aloittaa tämän blogin kirjoitus jo aiemmin, mutta kesän valtaisan pentutulvan takia, se sitten jäi. Tänä kesänä meillä on kasvanut paljon pentuja. Tässä niiden tarinoita, joista osa on iloisia, osa ei.
Pikku löytyi ulkorakennuksesta ja siitä löytyy tarinaa Onnin sivulta.
MUSTIS
löytyi ja loukutettiin Ilmajoelta ulkorakennuksesta. Se oli tullessaan melkoinen sähikäinen, mutta tästä kisusta kehkeytyi melkoinen hurmuri kun se sai totutella elämään turvallisessa laumassa.
Ystävykset.
Tässä syy siihen miksi orpopentujen on hyvä kasvaa yhdessä. Näillä on kaikilla eri emät, mutta ne ovat kuin yhtä perhettä.
Kaunotar on villipentuetta, joka loukutettiin turvaan. Pennut ovat samasta laumasta, mutta eri emistä.
Tämä kehruukone sai oman kodin ainoana kissana.
Mustis ja Lumi saivat yhteisen kodin, jossa rohkea ja reipas Mustis jatkoi vielä hieman aran Lumin kesyttämistä. Uudella kodilla oli myös ennalta kokemusta aroista kissoista.
Kaikki tarinat eivät pääty niin onnellisesti. Nämäkin saivat silti viimeiset hetkensä olla rakastettuina ja teimme kaikkemme, jotta ne olisi voitu pelastaa.
Hyvää matkaa sateenkaarisillalle rakkaat
Minulla oli tarkoituksena aloittaa tämän blogin kirjoitus jo aiemmin, mutta kesän valtaisan pentutulvan takia, se sitten jäi. Tänä kesänä meillä on kasvanut paljon pentuja. Tässä niiden tarinoita, joista osa on iloisia, osa ei.
Pikku ja Onni |
Mustis |
Lumi, Mustis, Pikku ja Kaunotar |
Kaunotar, villipentu |
Mustis ja Lumi |
MUSTIS
löytyi ja loukutettiin Ilmajoelta ulkorakennuksesta. Se oli tullessaan melkoinen sähikäinen, mutta tästä kisusta kehkeytyi melkoinen hurmuri kun se sai totutella elämään turvallisessa laumassa.
Ystävykset.
Tässä syy siihen miksi orpopentujen on hyvä kasvaa yhdessä. Näillä on kaikilla eri emät, mutta ne ovat kuin yhtä perhettä.
Kaunotar on villipentuetta, joka loukutettiin turvaan. Pennut ovat samasta laumasta, mutta eri emistä.
Tämä kehruukone sai oman kodin ainoana kissana.
Mustis ja Lumi saivat yhteisen kodin, jossa rohkea ja reipas Mustis jatkoi vielä hieman aran Lumin kesyttämistä. Uudella kodilla oli myös ennalta kokemusta aroista kissoista.
Minttu saapuessa, viimeisillään raskaana |
Mintun juuri syntyneet pennut ensimmäisenä aamuna |
Mintun ihanaiset pennut |
Sisupussi löydettäessä |
Sisupussi 10 viikkoisena. Nyt Sisu asuu jo omassa kodissaan. |
Muru 10 viikkoisena Murulla on jo oma koti. |
Muru löydettäessä |
Kaikki tarinat eivät pääty niin onnellisesti. Nämäkin saivat silti viimeiset hetkensä olla rakastettuina ja teimme kaikkemme, jotta ne olisi voitu pelastaa.
Hyvää matkaa sateenkaarisillalle rakkaat
Tämä pikkuinen oli liian heikko eikä jaksanut taistella |
Tämä pikkuinen oli liian heikko eikä jaksanut taistella |
Tämä pikkuinen oli liian heikko eikä jaksanut taistella |
Tiina
TIINA
Tiina ennen kiinniottoa kesäkuulla. Kuva lainattu |
Nyt Tiina-kissa muutti meille, ja sen tarina jatkuu täällä.
Tiina siis on villikissa, joka pentuineen loukutettiin turvaan heinäladon alta.
Tiina on edelleen arka ihmistä kohtaan ja sijaiskotien väliseen siirtoonkin tarvittiin loukkua ja monta päivää.
Meille tullessaan 26.12-13aamulla Tiina oli aivan shokissa kun antoi minun jopa silitellä sitä loukussa. Tiinaa ei siis vielä kukaan ole silittänyt aiemmin. Loukulla sitä kävi tutkimassa koko mun oma kissalaumani ja niistä Tiina ei ollut moksiskaan. Lopulta se uskaltautui lähtemään loukusta ja suunnisti olohuoneeseen. Sieltä se löysi turvapaikan sohvan takaa.
Kokemus on osoittanut näiden arkojen tarvitsevan aikaa asettua. Niimpä nytkin toin ruokaa ja vettä Tiinan lähelle sohvan taakse ja katollisen hiekkalaatikon sohvan viereen. Nyt Tiina saa rauhassa asettua, eikä sen ole pakko peloissaan mennä syömään/vessaan toiseeen päähän taloa.
Tämä tuottikin tulosta ja jo ensimmäisenä iltana, talon rauhoituttua, kömpi Tiina piilostaan tutkimaan muita huoneita. Seuraavana yönä se kävi haistelemassa jo ihmisiäkin - kunhan ne pysyivät paikallaan. Seuraavana yönä se oli kömpinyt sohvalla makaavan mieheni jalkojen viereen nukkumaankin.
Illalla se makoili ihan rauhassa sohvansarjalla minun vieressäni.
Koskea siihen ei saa. Jos Tiina edes aavistelee, että joku olisi aikeissa koskea siihen - se pakenee epäluuloinen katse silmissään.
Tästä alkaa hidas tie kohti luottamusta.
Kuva lainattu Tiinan blogista |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)