Tänään alkoi meillä ihmisillä jälleen arkiset työ-/hoitokuviot, eli kisut ovat päivästä enemmän aikaa itsekseen. Seuraahan niillä toki täällä on toisistaan, mutta kyllä ne heti osoittavat kaivanneensa kun kotiin saapuu.
Oma lauma tietää jo aamulla milloin olemme päiväksi lähdössä pois. Ne lukevat päivärutiineja todella hyvin ja niistä ne tietävät olemmeko päivän pääosin kotona vai poissa. Yleensä lähes kaikki ovat myös saattelemassa aamulla ja vastassa päivällä ulkotarhassamme :)
Tänään taas erityisesti Onni on pyörinyt jaloissa ja halunnut syliin. Sillä on selvästi ollut ikävä <3
Tiina on alkanut vallata minun istumapaikkaani. Kun siis istun tovin vaikkapa sohvalla ja nousen pois, valtaa Tiina paikkani. Tämä on todella hyvää edistystä, sillä tällöin Tiina ei koe minua pelottavana kun ei pelkää hajuani. Ei se myöskään kiirehdi pakoon, vaan tarkkailee että pitäisiköhän tästä lähteä. Eilen istuin noin 20 cm päähän Tiinasta sohvalle, ja se antoi minun istua. Vasta hetken kuluttua se lähti vähän kauemmas.
Pikku pentunen tassutteli aamulla reippaasti häntä ja pää pystyssä muun lauman mukana. Syliin ottamista keskilattialta se pelästyy, mutta syliin ottaessa rauhoittuu ja kehrää. Tämä sama kuvio yleensä näillä villipennuilla toistuukin, eli pelätään kiinniottamista, mutta vähitellen aletaan huomata ettei hoitaja niille tee mitään pahaa. Eilen illalla tähän totuteltiin pikkuisen kanssa mm. syömällä märkäruokaa ja juomalla maitoa sylissäni.
Hienoa edistystä :) mutta näiden villipentujen kanssa ei auta olla kiire. Niiden tottuminen ihmiseen vie aikaa. Joskus viikkoja, joskus kuukausia....
Aikaahan minulla kyllä on - kyse on kuitenkin tämän kissan elämästä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti