Tiina

TIINA

 

 

Tiina ennen kiinniottoa kesäkuulla.
Kuva lainattu

Tiinan tarinaa on ennen seurattu Tiinan blogissa.
Nyt Tiina-kissa muutti meille, ja sen tarina jatkuu täällä.




Tiina siis on villikissa, joka pentuineen loukutettiin turvaan heinäladon alta.
Tiina on edelleen arka ihmistä kohtaan ja sijaiskotien väliseen siirtoonkin tarvittiin loukkua ja monta päivää.

Meille tullessaan 26.12-13aamulla Tiina oli aivan shokissa kun antoi minun jopa silitellä sitä loukussa. Tiinaa ei siis vielä kukaan ole silittänyt aiemmin. Loukulla sitä kävi tutkimassa koko mun oma kissalaumani ja niistä Tiina ei ollut moksiskaan. Lopulta se uskaltautui lähtemään loukusta ja suunnisti olohuoneeseen. Sieltä se löysi turvapaikan sohvan takaa.
Kokemus on osoittanut näiden arkojen tarvitsevan aikaa asettua. Niimpä nytkin toin ruokaa ja vettä Tiinan lähelle sohvan taakse ja katollisen hiekkalaatikon sohvan viereen. Nyt Tiina saa rauhassa asettua, eikä sen ole pakko peloissaan mennä syömään/vessaan toiseeen päähän taloa.

Tämä tuottikin tulosta ja jo ensimmäisenä iltana, talon rauhoituttua, kömpi Tiina piilostaan tutkimaan muita huoneita. Seuraavana yönä se kävi haistelemassa jo ihmisiäkin - kunhan ne pysyivät paikallaan. Seuraavana yönä se oli kömpinyt sohvalla makaavan mieheni jalkojen viereen nukkumaankin.
Illalla se makoili ihan rauhassa sohvansarjalla minun vieressäni.
Koskea siihen ei saa. Jos Tiina edes aavistelee, että joku olisi aikeissa koskea siihen - se pakenee epäluuloinen katse silmissään.

Tästä alkaa hidas tie kohti luottamusta.

 

Kuva lainattu Tiinan blogista